Guinness Mudcake for the Birthday Girl

Yes, Back in Business! Joten aika tehdä se kakkupostaus,jota olen hehkuttanut jo jonkin aikaa. Mutta hyvää kannatti tässä tapauksessa odottaa, kakku oli uskomattoman hyvää! (vaikka itse sanonkin) Löysin netistä ohjeen Guinness-suklaakakulle ja päätin leipoa sellaisen äitini 50-vuotisjuhlille. Ikäänkuin lahjaksi hänelle,koska varsinaisia lahjoja hän ei halunnut.. hieman erikoinen kakku tuntui siis kaikista luontevimmalta lahjalta. Tässäpä ohje.

Guinness-Suklaakakku

Pohja:

2 ½ dl Guinnesia

200g voita

2 ½ dl tummaa kaakaojauhetta

4 ½ dl sokeria

150 g creme fraichea

2 munaa

1 rkl vanilliinisokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 ½ tl ruokasoodaa

Kuorrutus:

200g maustamatonta tuorejuustoa

2 ½ dl tomusokeria

2 dl vispikermaa

makustellen vanilliinisokeria

Olut ja voi kattilaan, sulatetaan voi miedolla lämmöllä olueen. Lisää kaakaojauhe ja sokeri. Nosta lämmin sekoitus liedeltä. Sekoita tasaiseksi.

Vatkaa crene fraiche, munat ja vanilliinisokeri kevyesti. Sekoita seokset.

Sekoita vehnäjauhot ja soode. Lisää seokseen.

Irtopohjavuoka, 180 astetta, 40-60min. Jäähdytä hyvin!

Kuorrutukseen sekoita tuorejuusto ja tomusokeri. Vatkaa vispikerma ja sekoita seokseen. Lusikoi kakulle.

Kostutukseen voi käyttää Guinnesia, jos kakku ei jää mutaiseksi.... :) Muuten loput tölkistä voi nauttia kakunteon yhteydessä! 

Kakunteko oli helppoa, jopa tällaiselle, joka ei juurikaan leivo.. Seurasin vain ohjetta ja tuikkasin kakun uuniin. Paistoaika oli minulla sellaiset 45 min, jonka ansiosta kakku oli ihanan mutainen, eikä tarvinnut erikseen kostutusta. Kakku seisahti yön yli jääkaapissa ennenkuin tein siihen kuorrutteen, alkuperäisen ohjeen mukaan näin tulisikin toimia. Kakku paranee entisestään aikaa myöten..perjantai-iltapäivänä tehty kakku oli sunnuntaiaamuna suussa sulavaa, vaikka osalla juhlijoista ruokahalu oli vielä hieman kadoksissa.

Pohja-ainekset

Kuorrutusainekset

Kakku mukailee tuopissa olevan Guinnesin ulkonäköä: pohjalla mustaakin mustempii,maltainen pohja ja päällä runsas paksu vaahto

Guinness ja voi on tässä vaiheessa sulatettu toisiinsa. Kaakao ja sokeri on lisätty ja nyt sekoitetaan ainekset tasaiseksi.

Paistamisen jälkeen. Kakku kohosi valtaisasti vuoasta ja hieman jo säikähdin että pysyykö sen päällä mikään kuorrute! Mutta ulkonäkö tasaantui kyllä kohtuulliseksi. Mutta kakkua suunnitteleville tiedoksi, että pohjasta tulee iso ja paksu!

Kakku kotona, juuri hetki ennen juhliin lähtöä.. Lusikoin kaiken mahdollisen kuorrutteen kakun päälle, :)

Voisinhan kertoa hieman itse juhlistakin. Äitini asuu maalla, pienessä punaisessa puutalossa miehensä kanssa. Heillä on ihana iso piha, jossa on vanhoja rakennuksia, tyrniviljelmä ja aarreaittamainen kasvihuone. Piha taloineen on kuin minimaatila. Juhlat pidettiin pihapiirissä huvimajoissa ja teltoissa. Yövyimme  laakealla pihalla olevissa asuntovaunuissa. Ruokaa tarjottiin soppatykistä ja kahvit juotiin pihalla puolipilvisessä alkusyksyn säässä. Illalla piha oli valaistu tusinalla myrskylyhtyjä ja parilla valoköynnöksellä. Tunnelma oli iloinen ja pimeän tultua hyvin kaunis. Kaikesta aisti, että ihmiset viihtyivät ja olivat tulleet paikalle juhlistamaan rakkaan sukulaisensa ja ystävänsä tärkeää päivää. Karaoke raikasi yön hämärässä pitkälle aamuun, ja moni lauloi suosikkejansa päivänsankarin kanssa. Ruokaa ja juomaa riitti yllin kyllin, eikä kylmä alkuyökään tuntunut haittaavan ketään. Kaiken kaikkiaan juhlat olivat ikimuistoiset, kuinkas muutenkaan.. 

Pieniä lahjoja

Säästöpossu "kukkalahjoille" :)

Hartioiden lämmitykseen jyväpussi, jonka Pirpana-sisko oli suunnitellut, ommellut ja askarrellut omin kätösinsä. 

Vaikka äiti ei lahjoja halunnutkaan, monet muistivat häntä pienellä lahjalla. Yksi parhaimmista lahjoista oli varmasti siskoni tekemä lahja, hartioiden lämmitykseen tehty jyväpussi joka oli tehty riippurinnoiksi :) kyllä sai hyvät naurut kun päivänsankari kulki pussi kaulassa ylpeänä esittelemässä lahjaansa!

Yön tunnelmaa

Puoliksi hotkittu kakku

Suosittelen kokeilemaan kakkua! Se syntyi vähällä vaivalla, ja meni nopeasti massuihin. Seuraava kirjoitukseni on luultavasti äitini kasvihuoneen uumenista,jossa räpsin useamman tusinan kuvia juhlan jälkeisenä päivänä. Olisin voinut istua siellä vielä paljon kauemminkin,mutta kotimatka poltteli jo edessä. Heipparallaa tältä erää!