The Greenhouse Effect

Heippis! Olen viettänyt mukavan päivän syksyisessä säässä ja ajattelin että sen kruunaa pikkuhetki koneella. Jouduin miehen tuossa komentamaan omiin touhuihnsa, että sain pienen hetken aikaa tähän :) Kummasti häntä kiinnostaa tämä minun kirjoittelu,vaikkei myönnäkään lukevansa tekstejäni.

Palailen vielä viime viikonlopun tunnelmiin, maalla pidettyihin juhliin ja tunnelmalliseen pihapiiriin. Olen huomannut aiemminkin äitini kasvihuoneen, mutta en ole ajatellut siellä kasvavan mitään erityistä. Mitä luultavimmin äitini on minulle kertonut kasvihuoneen aarteista, mutta aihe on kai lipsahtanut minun korvieni ohitse..tätä tapahtuu jokseenkin useasti, eikä pelkästää vain sukulaisteni kohdalla. Useasti vaivun ajatuksiini ja suunnitelmiini vaikuttaen kuitenkn keskttyneeltä käynnissä olevaan keskusteluun... :D Esimerkiksi siskoni on valittanut sen olevan todella ärsyttävää..

Juhlissa ihalin pihalla olevaa tyrnimarjapensaiden rivistöä, sekä tarjoiluvadissa olevia todella maukkaita viinirypäleitä. Kun sain tietää, että rypaleet olivat pihalla olleesta kasvihuoneesta, nappasin kamerani ja kätkeydyin toviksi lasitaloon. Lasien sisällä lämpöisässä kasvoikin vaikka mitä!

Nämä herkkupalat herättivät huomion! 

The Hautomo

Tyrnit

Sipulia

Chiliä

Tulipuikuloita

Hämmikkä,jolla ansa viritettynä. Kärpäsiä katossa surisi vielä jokunen.

Kattokasvustoa

Osa oli ehtinyt jo kuivua...

Guinness Mudcake for the Birthday Girl

Yes, Back in Business! Joten aika tehdä se kakkupostaus,jota olen hehkuttanut jo jonkin aikaa. Mutta hyvää kannatti tässä tapauksessa odottaa, kakku oli uskomattoman hyvää! (vaikka itse sanonkin) Löysin netistä ohjeen Guinness-suklaakakulle ja päätin leipoa sellaisen äitini 50-vuotisjuhlille. Ikäänkuin lahjaksi hänelle,koska varsinaisia lahjoja hän ei halunnut.. hieman erikoinen kakku tuntui siis kaikista luontevimmalta lahjalta. Tässäpä ohje.

Guinness-Suklaakakku

Pohja:

2 ½ dl Guinnesia

200g voita

2 ½ dl tummaa kaakaojauhetta

4 ½ dl sokeria

150 g creme fraichea

2 munaa

1 rkl vanilliinisokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 ½ tl ruokasoodaa

Kuorrutus:

200g maustamatonta tuorejuustoa

2 ½ dl tomusokeria

2 dl vispikermaa

makustellen vanilliinisokeria

Olut ja voi kattilaan, sulatetaan voi miedolla lämmöllä olueen. Lisää kaakaojauhe ja sokeri. Nosta lämmin sekoitus liedeltä. Sekoita tasaiseksi.

Vatkaa crene fraiche, munat ja vanilliinisokeri kevyesti. Sekoita seokset.

Sekoita vehnäjauhot ja soode. Lisää seokseen.

Irtopohjavuoka, 180 astetta, 40-60min. Jäähdytä hyvin!

Kuorrutukseen sekoita tuorejuusto ja tomusokeri. Vatkaa vispikerma ja sekoita seokseen. Lusikoi kakulle.

Kostutukseen voi käyttää Guinnesia, jos kakku ei jää mutaiseksi.... :) Muuten loput tölkistä voi nauttia kakunteon yhteydessä! 

Kakunteko oli helppoa, jopa tällaiselle, joka ei juurikaan leivo.. Seurasin vain ohjetta ja tuikkasin kakun uuniin. Paistoaika oli minulla sellaiset 45 min, jonka ansiosta kakku oli ihanan mutainen, eikä tarvinnut erikseen kostutusta. Kakku seisahti yön yli jääkaapissa ennenkuin tein siihen kuorrutteen, alkuperäisen ohjeen mukaan näin tulisikin toimia. Kakku paranee entisestään aikaa myöten..perjantai-iltapäivänä tehty kakku oli sunnuntaiaamuna suussa sulavaa, vaikka osalla juhlijoista ruokahalu oli vielä hieman kadoksissa.

Pohja-ainekset

Kuorrutusainekset

Kakku mukailee tuopissa olevan Guinnesin ulkonäköä: pohjalla mustaakin mustempii,maltainen pohja ja päällä runsas paksu vaahto

Guinness ja voi on tässä vaiheessa sulatettu toisiinsa. Kaakao ja sokeri on lisätty ja nyt sekoitetaan ainekset tasaiseksi.

Paistamisen jälkeen. Kakku kohosi valtaisasti vuoasta ja hieman jo säikähdin että pysyykö sen päällä mikään kuorrute! Mutta ulkonäkö tasaantui kyllä kohtuulliseksi. Mutta kakkua suunnitteleville tiedoksi, että pohjasta tulee iso ja paksu!

Kakku kotona, juuri hetki ennen juhliin lähtöä.. Lusikoin kaiken mahdollisen kuorrutteen kakun päälle, :)

Voisinhan kertoa hieman itse juhlistakin. Äitini asuu maalla, pienessä punaisessa puutalossa miehensä kanssa. Heillä on ihana iso piha, jossa on vanhoja rakennuksia, tyrniviljelmä ja aarreaittamainen kasvihuone. Piha taloineen on kuin minimaatila. Juhlat pidettiin pihapiirissä huvimajoissa ja teltoissa. Yövyimme  laakealla pihalla olevissa asuntovaunuissa. Ruokaa tarjottiin soppatykistä ja kahvit juotiin pihalla puolipilvisessä alkusyksyn säässä. Illalla piha oli valaistu tusinalla myrskylyhtyjä ja parilla valoköynnöksellä. Tunnelma oli iloinen ja pimeän tultua hyvin kaunis. Kaikesta aisti, että ihmiset viihtyivät ja olivat tulleet paikalle juhlistamaan rakkaan sukulaisensa ja ystävänsä tärkeää päivää. Karaoke raikasi yön hämärässä pitkälle aamuun, ja moni lauloi suosikkejansa päivänsankarin kanssa. Ruokaa ja juomaa riitti yllin kyllin, eikä kylmä alkuyökään tuntunut haittaavan ketään. Kaiken kaikkiaan juhlat olivat ikimuistoiset, kuinkas muutenkaan.. 

Pieniä lahjoja

Säästöpossu "kukkalahjoille" :)

Hartioiden lämmitykseen jyväpussi, jonka Pirpana-sisko oli suunnitellut, ommellut ja askarrellut omin kätösinsä. 

Vaikka äiti ei lahjoja halunnutkaan, monet muistivat häntä pienellä lahjalla. Yksi parhaimmista lahjoista oli varmasti siskoni tekemä lahja, hartioiden lämmitykseen tehty jyväpussi joka oli tehty riippurinnoiksi :) kyllä sai hyvät naurut kun päivänsankari kulki pussi kaulassa ylpeänä esittelemässä lahjaansa!

Yön tunnelmaa

Puoliksi hotkittu kakku

Suosittelen kokeilemaan kakkua! Se syntyi vähällä vaivalla, ja meni nopeasti massuihin. Seuraava kirjoitukseni on luultavasti äitini kasvihuoneen uumenista,jossa räpsin useamman tusinan kuvia juhlan jälkeisenä päivänä. Olisin voinut istua siellä vielä paljon kauemminkin,mutta kotimatka poltteli jo edessä. Heipparallaa tältä erää!

Autumn is a second spring when every leaf is a flower. -Albert Camus -

Helou.

Synkkä syksy ilma ajoi minut taas koneelle. Ulkona sataa, sinne ei kannata mennä... vaikka syksyinen tuoksu pihalla onkin ihana, vesisade ja kylmä tuuli karkottavat kyllä ajatukset syksyn tutkiskelusta ulkona. Viikonloppuna on luvassa äitini synttäri- pihajuhlat, jonne todella toivon sään paranevan! Pakkaan paljon lämmintä vaatetta,keltaiset kumpparit ja minttukaakao-termarin. :) Niillä pärjää?

Mutta oikeastaan päätin kirjoittaa palatakseni alkuun.....aivan alkuun, toukokuuhun ja ensimmäiseen postaukseeni. Silloin kerroin kuinka tehtävänäni olisi miekkaliljasipuleiden istutus. Tämä kesä ei ole ollut yhtä suosiollinen istutuksilleni kuin edellisvuoden intiaanikesä, ja sipuleista ei ole pitkään aikaan näyttänyt pyrkivän pintaan lehtiä kummempaa viherrystä. Vaan eipäs mitään! Viime viikolla kävin pihalla haahuilemassa ja huomasin että siellä kahdesta varresta pilkistää nuppuja...ja tällä viikolla kukkaset olivat kauneimmillaan! Sipuleissa kukkien värinä oli valkoinen, pinkki ja LIME...ja nyt ei haittaa vaikka kukkia ei tullutkaan kuin kaksi, koska molemmat ovat niitä hauskinpia, vihreitä.

nro 1

nro 2

Rousku, jota haluaisin joskus vielä maistaa. Sienet ovat minusta aivan varma syksyn merkki ja niistä löytää tarkkaan katsomalla paljon elämää.

Hattukansa piilottelee

Oksat nuokkuvat tarjonnan paljoudesta.

Kesän viimeinen kimalainen. 

Fallen Leaves On the Ground

Heipsan! Pyörin päivän kovan migreenin kourissa, huonosta tyynystä johtuva niska-hartia-jumi osaa olla kauhea vaiva. Onneksi kaapista löytyi kunnon lääkitys tähän vaivaan, ja nyt sahalaidat näkökentässä ovat jo hävinneet.. olo on jo kohentunut niin että päätin vielä piristää itseäni raapustamalla pienen tarinan tänne :) Kaakaokuppi höyryää vieressä ja Emmerdale taustalla... ihana olla kotona.

Olen ollut hieman harmissani siitä, että touhuilut ja DIY-jutut ovat jääneet vähemmälle kiireisten päivien takia. Tämänkin homman olen tehnyt jo aikoja sitten, nyt vasta saan sen kerrottavaan muotoon. Muistaakseni kuukausi sitten mainitsin että voisi olla tulossa juttua betoniaskartelusta. Ongelmana on ollut se, että projektista ottamani kuvat ovat kotipaikassani koneella,jossa toooooodella huono netti. Niitä ei siis ole voinut sähköpostilla siirtää omalle masiinalleni, ilman että netti (tai kone) kaatuu. Nyt kuitenkin reipastuin ja piirsin tekovaiheet! Valmiista lopputuloksesta kun kuitenkin on syksyn rapujuhlilla otettuja kuvia.

Aluksi hurautin autolla Bauhausin pihaan ja laattapuolelta ostin betonipussin, olisko ollut 25litraa 5 euron hurrrrjaan hintaan! :) Kotiin päästyäni turmelin takapihan koristeraparperit ja napsin niistä pari isointa ja hyväkuntoisinta lehteä. Sen jälkeen lapioin pari kohtuullisen kokoista multakasaa suojaliinan päälle. Varasin myös paikanpäälle ISON ämpärin, toiseen ämpäriin vettä, kumihanskat ja pätkän lautaa, jolla sekoitin sementin sopivaksi.

Alimmaiseksi suojaliina, päälle kasa multaa. Raparperin lehti kasan päälle uurteiset osta ylöspäin. Jälkeenpäin mietittynä hiekka olisi ollut kasana parempi, multa oli liian kosteaa ja sementin kuivuminen kesti melkein viikon.

Kun kasat olivat valmiita, sekoitin sementin pussin ohjeen mukaan. 

Sementin ollessa "kypsää" kourin sitä kumhanskat kätösissä raparperin lehden päälle, n. 4 cm kerroksen. Sementtikerroksen päällisen taputtelin tasaiseksi, jotta käännettäessä lehtivati pysyisi nätisti paikallaan.

Sementin kuivumisaika oli minulla tuskallisen pitkä. Syy oli mullassa, jota käytin kasassa hiekan sijaan. Samoin suojaliina olisi voinut olla kosteuden läpäisevä. Terassilla tehdessä se olisi kuitenkin ollut liian sotkuista. Vielä minun tuurillani koko projektiviikon oli äärettömän kostea ilma, sementti kuitenkin kovettui . 4 päivässä niin että vati oli valmis. Lehden saa sementistä pois hyvin,vaikka sementti onkin kuivunut. Pienellä raapustuksella lähtee helposti.

Valmis vati kipattiin ympäri. lehti rapsuteltiin pois ja vati pestiin vielä vedellä ja harjalla.

Olen ollut lopputulokseen melko tyytyväinen, vaikka vielä en olekaan lopullista käyttötarkoitusta sille keksinyt. Tällä hetkellä tuotos palvelee isäni takapihalla lintujen uima- ja juottoaltaana. :) Siihen on ollut juurikin sopiva.

Valmis! 

Lehden urat onnistuivat minusta kivasti. Samoin koko on aika sopiva, halkaisija on n. 30cm. Syvyys  7cm, nämä vain arvausmittoja.

Vielä loppukuivatukset lehden poisoton jälkeen. 

Olen vielä haaveillut että tekisin lehden pohjaan oman sammaleen. Sammalegraffiitin ohjeella se olisi mahdollista. Jos joku ei termiä tunnista niin olen laittanut pari fotoa aiheesta. Lisäksi löysin pari linkkiä joissa on hienot ohjeet ja kuvia sammaleen tekemisestä...harmiksi ovat englanniksi, mutta niistä kyllä idea selviää.

http://greenupgrader.com/3471/diy-green-graffiti-making-moss-murals/

http://edgeqld.org.au/catalyst/tag/moss-graffiti/

Tekstiä ja kuvia

Suuruuden hullulle mahdollisuudet sammalen käyttöön ovat rajattomat!

Tämä projekti jääköön kuitenkin vielä suunnitelmiin. Ehkäpä sen vielä tässä syksyn aikana toteutan, ennen pakkasia. :) Mutta sen osaan jo sanoa, että seuraavassa kirjoituksessa on taas kakkuja! Namsk.

The Lazy Baker and a Longing for Brownies

Iltaa.... Pikapostaus tältä illalta. Kauhea makeannälkä yllätti pikku pulleron ja kipitin kauppaan pitkän vastusteluyrityksen jälkeen. Olin päättänyt ostaa jotain hyvää,mutta kaupassa tein jauhohyllyltä löydän, joka suorastaan pakotti pienen pieneen leivontahetkeen.Valmisjauho-sekoitus luomu brownieseihin tuntui hyvältä ajatukselta. Olen tehnyt saman firman luomuvohveleita joskus ja ne olivat tooooodella hyviä. Sopivan rapsakoita. Browniesit syntyivät hyvin nopeasti: taikinan sekoitus kesti 5min ja paistaminen 25min... Oijoi kun tuli hyvää! Suun pielet suklaassa suuntaan peiton alle odottamaan sokerihumalaa, joka pitää minut hereillä puolille öin. Onneksi yöpöydällä on aina kirja :)

Taikinajauhot

Taikinaa... se sisälsi oikeasti suklaahippuja. Sokerinorja olisi voinut lisätä vielä itse esim. tummaa suklaata, mutta minä pärjäsin ilmankin.

Taikinasta tulee 6 isoa tai 12 pientä palasta. Tässä pieni palanen....iltapalaksi!

Fairytale in the depths of Wilderness

Moiks! Eilen jo hieman mainostin että tänään saattaapi tulla lisää juttua Kuusamon reissusta. Pitää paikkaansa, koko päivän olen palanut halusta päästä jakamaan tämän ihanan kokemuksen.
Perjantaina mennessämme Rukalle kirjautumaan mökkiimme, löysin vastaanottotiskin läheisyydestä esitteen...joka kertoi putiikki Korpihillasta. Olin myyty ja tiesin että reissun aikana siellä oli poikettava. Olen joskus aiemmin käynyt Korpihillan pihalla matkallani Riisitunturille, mutta se oli silloin suljettuna..

Sunnuntaina päräytimme autolla Korpihillan pihaan heti klo 12, jolloin se aukaisi ovensa. Paikalla oli muitakin malttamattomia odottajia, kaikki valmiina tutustumaan tähän erämaan keitaaseen. Pihakin oli kuin 1800-luvulle sijoittuvasta elokuvasta. Rakennukset hohtivat punamultamaalissa ja pihalla oli suurissa ruukuissa keltaisia ruusuja. Puutarhakalusteet olivat valkoisia, koristeellisia metallisia kaunokaisia. Puutarjan keidas nautti suorastaan kutsuvan juomaan teetä ruusukuvioisista posliinikupeista :)

Pihalla oli kaunis humaloiden koristama taukopaikka. Ruusut kukkivat ympäri pihaa.

Ulkoterassi

Sisälle Korpihillaan päästyäni häkellyin ja aloin kuvata. Ja kuvata. Ympärillä oli kaikkea kaunista ja suloista. Jokaisen tavaran paikka tuntui harkitulta ja sen luonnolliselta paikalta.

Kahvisalonki, jonne isäntäväki tarjoili tilatut kahvit ja leivokset.

Sisustustavaroita myynnissä. 

Kahvisalongin kakluunit ja sisustusyksityiskohtana sateenvarjot. Kaikki minusta huokuu Jane Austenia ja Pikkunaisia :)

Tapetit olivat mahtavia, värikkäitä ja koristeellisia...ja kohdistus on ollut varmasti todella haastavaa!

Salongin kattokruunu

Korpihilla myy omia tuotteitaan, joihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset hyytelöt, siirapit, kuohari, marmeladimakeiset, konvehdit ja kuusenkerkkälimonadi. Nappasin muutaman kuvan myös tuotteista, mutta kuvat eivät kerro totuutta paikan kauneudesta. Siellä pitää käydä itse!

Kuusenkerkkäkuoharia (alkoholiton), mustikkasiirappia ja mitä ihanin radio. Kaikki olivat  myynnissä.

Pieniä saippuoita ja parfymipulloja, nekin myynnissä.

Tämän ostin minä! Lemmenjuomaa <3 

Lemmenyrttien mystiikkaa.....ja pieni kartta Korpihillan ihanuuksiin.